Paikka- ja tilatiedon turvallisuus

Geografisen tiedon käsittely on paitsi hyödyllistä sekä liiketoiminnalle että monille yksityisille tai viranomaisille, niin se muodostaa samalla myös houkuttelevan hyväksikäytön kohteen ja haasteen vallanpidolle. Paikkatiedot ja seurantamekanismit ovat valuuttaa niin valtion virastoille kuin voroille, vieraan vallan tiedustelulle, niin muodoin myös mafialle sekä korruptoituneelle turvallisuuspalvelulle. Paikkatiedon keräämisen ja saatavuuden mahdollistaville yhtiöille ja lainsäätäjille muodostuukin siis erityinen vastuu ja velvollisuus huolehtia luomisensa “kyberaseiden” käytöstä ihmisiä vastaan. Ongelmallista on, kun jonkin maan lainsäädäntö velvoittaa, sakonkin uhalla, ihmisiä paljastamaan tietonsa tietoverkoissa. Tällaisen lainsäätäjän alaisuudessa syntyvät ovat tietysti haluttua riistaa villin ja rehottavan kybertilan rikollisten joukossa. Mikä pahinta, tällaiset lainsäätäjät kieltäytyvät kantamasta vastuuta ihmisille aiheuttamastaan vaarasta tai vahingosta. Modernissa kybertilassa vanhoista puitteistaan globaaleiksi laajentuneet vallanpitäjät sanovat oikeudekseen sanella kaikkialle, mutta kantavat itse vastuun vain omasta pesästään, jos siitäkään.

Paikkatiedon turvallisuus siirtyneekin jatkossa yhä enemmän ihmisten suojaamiseen, vähintäänkin siten, että vallanpidosta se joka onnistuneimmin suojaa ihmisten tarpeet ja intressit pärjää nousevien kybervaltakuntien välisessä kilpailussa paremmin kuin muut. Paikkatiedon, kartografisen ja geografisen tiedon suojaaminen suvereenin näkökulmasta on tietysti tärkeää sekin, eikä mikään olisikaan turmiollisempaa kuin sotkeutunut sotalaivan merikarttajärjestelmä, tai keskilennossa kokonaan pimenevä lentokoneen paikannin ja lapoja orientoiva laitteisto. Ihmisten tietojen varastaminen tai valtioiden suunnitelmien paljastuminen on pientä verrattuna siihen inhimilliseen kärsimykseen kun ihmisen, yksittäisen ihmisen tai ryhmän yksityisyyttä loukataan. Joku ottaa vähemmän nokkiinsa siitä mistä toinen vain korviaan loksauttaa, mutta kotirauha ja omat asiat ovat tärkeitä niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Paikkatiedon paljastuminen asiattomille voi myös asettaa ihmisen hengenvaaraan, jopa rauhan aikana, mutta varsinkin silloin jos vihanpito lisääntyy ja hallinnon luotettavuustaso radikaalisti muuttuu siitä mihin tietyt luottavaiset piirit ovat tottuneet.

Tila- ja seurantatietoja on tiettävästi jo nyt käytetty hyväkseen, osin sotaisissakin kampanjoissa, osin vain rauhanomaisesti todistusaineistoa vääristellen oikeutta harhauttaakseen. Paikka- ja seurantatieto, osana geografista tietojärjestelmää, onkin näin paitsi tärkeää ja vaarallista, myös sellainen tietokokonaisuus jonka luotettavuuteen liittyy aimo annos epärealistista hypetystä ja jonka todistusarvokin saattaa jatkossa alentua kohti realistisempaa tasoa.