Loogiset skeemat ja ympäristön hahmottaminen nivoutuvat tiukasti yhteen. Tällä on myös tarkka ja vahva sidos teolliseen yhteiskuntaan ja valistuksen ajan rationalismiin. Suorat korttelit, sodankäynnin kannalta orientoidut kadut ja horisontti, kaikki kehittyivät samasta faktatiedon, tarkan mittaamisen ja yleisten lainalaisuuksien löytämisen huumasta. Kartta edusti tätä parhaimmillaan. Kartta, geografinen skeemainformaatio, mahdollisti myös tuon tiedon prosessoimisen ja jalostamisen niin sodankäynnin kuin taloudenkin tarpeisiin. Maailma on kuitenkin ehkä siirtymässä nopeaa tahtia kohti todellisuuden mallintamista, kolmi- ja moniulotteisen virtuaalitodellisuuden suuntaan. Tässä vanha skemaattinen kartta ja toisaalta realistisia lähikuvia hyödyntävä maailma lähenee toisiaan. Mikä vaikutus tällä on vanhaan rationalistiseen valistususkoon, jossa geografia perustuu loogisiin skeemoihin, ilmansuuntiin ja mittasuhteisiin, se jää nähtäväksi.

Geografia, maasto ja spatiaaliset ratkaisut eivät välttämättä ole niin universaaleja kuin mitä yhdestä historiallisesta ja kulttuurisesta perinteestä katsoen voisi vaikuttaa. Vaikka maastoa on kaikkialla, mäkiä ja jokia, ei liikkuminen, ihmisen tilan hahmottaminen sekä suhde yhteisen ja yksityisen välillä ole mitenkään, jos tällainen termi sallitaan, kiveen hakattu. Virtuaalinen todellisuus, kartan korvaantuminen näkymillä, virtuaalisilla maisemilla ja vaihtuvalla perspektiivikulmalla siirtää vanhaa valistuksen ajan loogisen skeeman kaikkivoipaisuutta kohti käytännöllisenläheistä, ehkä valistuksenkin haastavaa, käytäntöä.

Kartasta voi tulla aikamme suuri fasilitaattori, joka uuden globaalin tietojärjestelmien ja vaikutusvallan aikakautena todistaa kokonaisten kulttuuristen vaikutteiden vaihtumisen, vanhojen skeemojen kehittymisen kohti uusia vielä tuntemattomia muotojaan. Geografiset tietojärjestelmät muodostanevat tästä kehityksestä merkittävän osan, joka ei vähiten periydy siitä merkittävästä asemasta mikä niillä oli aluepoliittisen kansallisvaltion identiteetin ja raja-aitojen muodostumisessa. Merkittävä seikka tässä kehityksessä tulee olemaan se tapa, millä vanhat kansallisvaltiot suhtautuvat uuteen mahdollisuuksia täynnä olevaan aikakauteen. Paluuta menneesseen staattiseen valtiojohtoiseen geometriaan, edes pelkästään valistuksen ajan oivalluksen ja realistisen tuntuman ihannointiin, romanttisessa sekä kaupallisessa mielessä ei välttämättä enää ole.

Uudet valtarakenteet tulee rakentaa muiden identiteettien pohjalle, kuin millimetrien ja rajapuomien. Rajapuomien jotka sijaitsevat maastossa, sijaan varmastikin kehittyy uudenlaisia “kyberajan” rajapyykkejä, joissa geometrioiden diversiteetti tullee vain kukoistamaan tavalla jota ei ole ennen nähty. Tässä kehityksessä ovat vahvoilla ne valtiot ja valtakeskittymät, joiden asema ja identiteetti perustuu muuhunkin kuin vain karttatikkuun ja löyhään haperoituneeseen, ehkä teennäiseenkin, kansallisromanttiikkaan.