Pieniä askelia suurkaupungeissa

Author: | Posted in Uncategorized No comments

Automaattinen paikkadatan käsittely lähentää ja tasoittaa kokoeroja. Kyvykkäänä kuin mikä, se laskee etäisyydet tarkasti, mittakaavasta huolimatta ja yli vähän rosoisemmankin pinnan. Olipa sitten matka linnuntietä tai mitä. Kumpujen ohi, laaksoja pitkin tai muutamankin huojuvan tammen rungon välistä, miten vaan, geografisen tietojärjestelmän kaikkivoipainen näkemys ja operointikyky koskettelee todellisuutta likeemmältä kuin kukaan. Karttaa katsomalla ihminen voi sulautua osaksi laajempia konsepteja, osaksi ympäröivää maailmaa ja tuntea kuinka pienillä askelilla pääsee osaksi suuren kaupungin hulinaa. Geografinen tietojärjestelmä on modernin kyberajan välttämätön sitouttava tekijä, jonka avulla valta rakentuu ja ihmisten oleminen pysyy kurissa. Kybertilassa geografia saa uusia piirteitä, kyse ei olekaan enää kortteleista ja joenuomista, niemistä ja notkoista, vaan tietoverkoissa korostuu kiehtovan monitasoinen palveluarkkitehtuuri.

Geografialla tietoverkkoihinkin syntyy hallittuja soppia ja olemista, joissa jäsennelty ja julkiseksi tehty oleminen tekee pesäeroa mystisiin katvealueisiin. Kybertilan alkuaika muistutti enemmänkin villiä länttä, jossa erilaiset heimot ja huterat kokonaisuudet muodostivat omia kenttäkeittiöitään tuon tuosta. Siinä missä perinteisen kaupungin tai kylän päällikön valta-alueen kartoittaminen ja hallinta hoitui muutamalla kynän vedolla, viivotintakin sai käyttää jos tarpeen oli, tarvitsee moderning globaalin kybertilan hallitsija eittämättä automatisoituja ja älykkyttä jäljitteleviä ratkaisuja. Tulevaisuutenkin nämä tilastolliset menetelmät kehtaavat yrittää kurkistaa, mutta vähät tietävät siitä mitä tulossa on. Kyberajan geografinen tietojärjestelmä joutuu tasapainoilemaan epävarmuuden ja huimien kyvykkyyksien välillä. Vailla poliittisista argumentaatiota ja instituutteja, se on vaarassa ajautua despoottien käsikassaraksi. Perimmäinen tarve tilojen määrittelystä ja hahmottamisesta ei kuitenkaan muutu miksikään, mutta kybertilan kartografiaa ja automaattista geografisen tiedon käsittelyä leimaa sen luonne potentiaalisena mielivallan mahdollistajana. Samalla kuin tämä automatisoitu globaali yksinapaisuus metsästää ihmisistä potentiaalisia terroristeja, pyrkii jopa ennustamaan tulevaan, se itsessään kieltäytyy katsomasta itseään, ja mitenkä se voisikaan koska yksinapainen ei siedä vierelleen toista. Pukki kaalimaan vartijana voisi edes heristää sormea ja sanoa jotain, vaikkei ehkä tekisi, on uuden automatisoidun kybertilan geografia niin teknokraattista ja hullaantuneen innon kohteena, ettei soraääniä sallita, eikä kukaan ehdi kissaakaan sanoa ennen kun on liian myöhäistä.