Geografinen tietojärjestelmä tukee globaalin kehittymistä, mutta paikallisena tai rajattunakin se luo puitteet sen kohteiden väliselle kilpailulle. Geografia on siten enemmänkin valtapolitiikkaa ja tietojärjestelmään liitettynä se on oleellinen osa automatisoitua vallanpitoa, kyber-dominanssia. Tälle kyber-vallalle ei ole asetettu riittävästi pidäkkeitä, vaan niin sotilasoperaatiot, ihmisten johtaminen, alamaisten taloudellinen kiristäminen ja uhkailu ovat löytäneet uuden vapaan temmellyskentän. Kybertilan, jossa kilpailu käy siitä kuka kehtaa eniten. Vallanpitäjille tämä näyttäytyy tuloskuntona ja rationalisena toimintana, joka suojaa sen itsensä samalla tehokkaasti kuin kauko-ohjattava robotti suojaa hyökkäyskäskyn antajaa ja ulkoistaa likaisen työn tekemisen riittävän etäälle. Kybertilan fasismi levittää myös sotilaallista kilpailukenttäänsä. Tältä areenalta ei ole ulospääsyä, ja valtasuhteet rakentuvat väkivaltaisista hyväksikäytön, omistamisen ja veronkannon ketjuista.

Globaaliksi laajentunut kaupallinen kybertila, tarjoaa vanhoille ja kituville jälkiteollisen murroksen synnyttämille valtioille runsaasti kiskonnan mahdollisuuksia. Yhtäkkiä toimintakenttä laajenee, ja vaikka sisäiset riskit samalla kasvavat, houkuttaa niitä opportunistin lailla suuremmat voitot ja vaikutusvalta maailmanmarkkinoilla. Kilpailu ihmisistä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista tuon kybertilan puitteissa hakee vielä muotojaan. Nyt on käynnissä raaka taistelu, kuin teollisen ajan alkumetreillä. Tappioitakin ovat valmiita ottamaan, kun on tosi kyseessä. Vasta myöhemmin tullee se aika, kun uudet kybervaltakunnat kilpailevat voittojen määrän sijasta sillä kuka pitää ihmisistä kybervaltakunnassaan parempaa huolta. Nyt on se aika kun uudet valtakunnat ottavat toisistaan mittaa, sotaisat termit ja kuvastot ovat sallittuja ja uppoavat argumentteina siinä missä aiemmin niistä ei olisi ollut mihinkään. Samaan aikaan suuri ja ihmeellinen globaali yksinapainen systeemi tekee kyynärpääottein itselleen tilaa. Heikoimmat saa huutia, tämä peli ei ole herkille tehty.

Siinä missä kilpailu käy kovana eikä panoksia säästellä, tilanteessa joka pahaenteisesti muistuttaa menneitä aikoja, kansainvälinen puitejärjestelmä ja konsensuspolitiikka on jähmettynyt paikoilleen. Ja miksei olisi, onhan konsensus kykenemätön kehittymään jos sen osapuolet ovat keskenään vastakarvaan, tai vajaasti edustettuina. Välttämättä kuitenkin uuden kybervallankin tulee alistua moninapaiseen järjestelmään, jossa yksittäisten vallanpitäjien, kamarien ja hovien, täytyy tyytyä osaansa. Vallanpidossa tärkeää on voittaminen, mutta viisas valtias ymmärtää rajansa ja saa tahtonsa läpi taistelematta.