Geografisen tiedon käsittely

Globaalin kybertilan hallinnan edellytyksenä on vahvasti automatisoitu, kustannustehokas ja toimiva tiloja, paikkoja ja näiden välistä dynamiikkaa koskevan tiedon käsittely ja hallinta. Kaiken kukkuraksi tämän käsittelyn tulee olla kohtuullista, ihmisarvoa edistävää, reilua ja kaikin tavoin oikeudenmukaista, kuten hallinnon ja vallanpidon yleensäkin tulee olla. Kattia kanssa – globaalin kyberhallinnon infrastruktuuria ja toimintoja ajetaan sisään ja valmistetaan lähes vailla käsitystä näiden poliittisuudesta, vailla poliittista ohjausta, julkista harkintaa tai edes avoimia päätöksentekoprosesseja. Tarkastelkaapa vaikka pienen pohjoisen nuoren valtion äkkijyrkkää digitalisoimista, tuosta vaan, paljoa kyselemättä maantieto meni menojaan ja vallanpitäjät myivät vielä genomitiedotkin, ihmiset ja tulevaisuuden. Geenitietokannat yhdistettynä geografiaan tuottavat hyvää ainesta vallanpidolle, jotain sellaista joka ihmistenkin tulisi ansaita tietää, tai vähintäänkin saada korvaus kun tulevaisuus jyrätään alta pois kuin vanha mökki moottoritien varrelta. Kysyikö kukaan mitään?

Tilaisuus tekee varkaan, sanotaan, ja varmasti on niinkin että despootti, mielivalta ja ajattelemattomuuskin syntyy siitä että on jotain herkkua tarjolla. Tietokantojen avulla on helppo laittaa hiiri heilumaan, kutoa verkkoja halvemmalla kuin koskaan, kurkistaa sinne tänne ja irrottaa jopa jalat kokonaan maasta. Ilmaiseksi kaikki tietojärjestelmät löytyy maailmalta – kuka ne teki? Siitä vaan tiedot sisään ja jalostamaan! Kyberajalla eletään herroiksi kuin teollisen aikakauden alussa – vailla huolen häivää, kritiikkiä tai kyynelenkään vuodatusta. Paikkadata on mielenkiintoista ja yhä vain tehokkaampien sensoriverkostojen myötä nämä tietovarannot ovat yhä reaaliaikaisempia. Vääriin käsiin kun joutuu muutamatkin tukiasematiedot, hyvään tarkoitukseen tehdyt tarvikkeet pääsevät innostuneiden karhukoplien käytettäväksi. Siinä on valtaistuimilla tutisemista, kun alamaisten kaitsemista varten hyödylliset välineet kääntyvätkin sitä itseään vastaan.

Koordinaatiossa on vain muutama akseli, ja pienenpienetkin sensorit keräävät nopeasti orientaationsa ja sijaintinsa koettelemalla mitä muuta läheltä ja vähän kauempaa kuuluu ja näkyy. Paikkaa kuin paikkaa kelpaa seuraaminen, kun tietovirta on reaaliaikaista ja jokainen pienikin liike näkyy tutkassa kuin Mordorin portilla. Valta muuttaa muotoaan, eikä siinä mitään, mutta käytöstapoja pitää olla ja ihmisen etu etusijalla. Nyt käy helposti niin, että syntyy vastareaktio, tietomassat devalvoituvat ja menettävät merkityksensä siviilivastarinnan kautta.