Globaali tietoverkko sen alkuaikoina, mitä sitä nyt yleisö ja vallanpito innostui heti pohtimaan, näyttäytyi ensin vahvasti paikasta irtonaisena ja erillisenä virtuaalimaailmana. Vanhat aluepoliittiseen itsenäisyyteen juurtuneet valtiot iskivät kuitenkin nopeasti takaisin, IT-avaruuteen alkoi ilmestyä aluepoliittista, geografista, kahnausta ja reviirien rakentumista. Jopa kansallista ylpeyttä, romantiikkaa ja röyhkeyttäkin ilmeni, kun valtiot villisti ryhtyivät puolustamaan omia valtaoikeuksiaan tilassa, kybertilassa, joka ensin näyttäytyi perinteisestä maantieteestä irrallisena. Tämä vastakkainasettelu on vielä tätä päivää, ulottuen nyt jo oikeusjärjestelmiin sekä sodankäyntiin. IP-verkko muodostaakin erään geografisen tietojärjestelmän, jossa on löyhä sidos aluepolitiikkaan, alueelliseen vallanpitoon, mutta myös kovaan koordinaatistoon ja sen termeihin. Kybertilan infrastruktuuri sai huomiota kuin “putkistona” jota voisi verrata muuhun infraverkostoon. Onko paikkatiedolla merkitystä globaalin tietoverkon sisäisissä mekanismeissa? Vai onko tietoverkkoavaruudella aivan oman laatuisensa maantiede, geografia, joka on sille ja sen sisäiselle vallanpidolle relevantimpi kiintopiste?

Maantieto, maasto, horisontti ja perspektiivi kaikki muodostavat käytännöllisen viitekehyksen ja rajatermit vallanpidolle. Tietoverkossa maasto on vain kovin erilaista kuin mihin puitteisiin vanha kansallisvaltio istutettiin: alueellisesti ja oikeudellisesti rajattu itsenäisyys ja niiden keskinäisen kunnioittamisen pyhyys. Globaali maastoton, rajaton ja rasavilli kybertila pisti kuitenkin pakan sekaisin, kun pienistäkin pienimmät ja nuorimmat alueellisesti rajatut valtiot spontaanisti nostivat itsensä ulos kaltereidensa takaa ja julistautuivat koko maailman sfäärissä toimikelpoisiksi kaliffeiksi. Näin vanha maantiede ja maaston rajat menettivät merkitystään vallanpidon termeinä, koska, aivan oikein, ihmisten ja vallanpitäjienkin horisontti ulottui kauas maailman ääriin eikä yhden ja toisen paikan välillä ollut edes yrittämällä havaittavissa muita kuin teennäisiä identiteettieroja, raja-aidoista nyt tietenkään edes puhumattakaan.

Geografinen tietojärjestelmä siis ennen kaikkea pyrkii vastaamaan ja määrittelemään rajat ja näköalat tietylle hallintoalueelle. Ennen tämä tarkoitti maaston mallintamista, mittaamista ja paalujen pystyttämistä. Kybertilassa vallanpidon maasto ja horisonttien kapeus tahi leveys on usein muilla termeillä hahmottumassa. Hahmottumassa vain siksi, että prosessi on kesken, kun samalla koko vanha aluepoliittisuuteen perustuva valtainstituutti on ehkä suurimman kriisinsä äärellä sitten syntymänsä. Aika näyttää minkä termien varaan tulevat identiteetit juurtuvat. Tuskin kuitenkaan paluuta on tulevaisuuteen, mutta varmaa on, että eriytyminen ja erilaiset paalutukset kybertilassa jatkuvat, kun uusia valtakuntia pyrkii asemaansa, toiset globaalissa mittapuussa ja toiset hieman maltillisemmin.