PostgreSQL tietokanta oli eräs ensimmäisistä ja ehkäpä parhaiten tunnetuista avoimen lähdekoodin tietokannoista, joissa oli tarjolla sisäinen tietorakenne ja operaatiot koskien maantieteellistä dataa. Tämä iskee syvälle geografisen datan käsittelyn ja prosessoinnin käytännön ongelmiin. Kaikkea muuta kuin täydellisinä, ne avaisivat kuitenkin väylän nuorille oppia ja opiskelijoille harjoitella sijaintia käsitteleviä tietojoukkoja ja näihin kohdistuneita operaatioita. Tämä avoimen lähdekoodin tietokantasovellus tuli jo aikoinaan tunnetuksi siitä, että se mahdollisti uusien tietotyyppien lisäämisen ja entisten kehittämisen paremmin soveltuvaksi joihinkin nimenomaisiin toimenpiteisiin. Universumissa, sen ilmiöissä ja dynamiikassa on aina ollut ihmisiä kiehtova ristisointu: kokonaisuudesta näyttää löytyvän universaaleja periaatteita ja logiikoita, mutta samaan aikaan antaa yllättää, kun aina aika ajoin käykin ilmi että vallitsevaksi luullun teeman rikkookin jälleen uusi variaatio. Täydellisyyden kruunaakin poikkeus. Paikkadata on tästä ehkä räikein esimerkki, behavioristisesta tieteestä ja erityisesti ennustamisesta, todennäköisyyksistä löytyy sitten muita loputtomina sarjoina.

Maantieteeseen, sijaintiin, paikkaan ja paikkojen väliseen dynamiikkaan paneutuva tai vain perustuva sovellus joutuu väistämättä ennemmin tai myöhemmin perimmäisten kysymysten ääreen. Etäisyyksien, paikan itsensä paikan kuvaamisessa vaikuttaa ensin olevan ihastuttava naiivi yksinkertainen taso, havaintojen ja arkielämän taso. Näistä yksinkertaisista tietopaloista, tuo on tuolla, tämä on nyt tässä, muodostuu kiehtova arkielämän kokemusmaailmaa jäljittelevä “virtuaalinen todellisuus”. Tätä virtuaalista paikkadataa pyörittelevä käyttäjä saattaa kokea jumalallisen heräämisen, kokea todistuksen tieteen ja rationalismin voitosta. Näin kun paikkadata on laitettu käytäntöön ja sitä sovelletaan, vahvistuu se mielikuva, ehkä jopa harhainen mielikuva, että käsillä olisi jonkinlainen ajaton, ikuinen – jumalallinen – totuus: maantieteellisen datan käsittelyyn keskittyvä, ja siinä ilmiselvästi onnistuva, järjestelmä. Tässä kokemuksessa kiteytyy koko valistuksen aika.

Geografisen tiedon käsittelyjärjestelmä toimii siis kuten teatteri entisaikaan, se vahvistaa käsitystä rationaalisesta todellisuudesta ja siitä, että vallanpidolla on käsissään ja hallussaan kattava, riittävä ja toimiva tieto, taito ja kyvykkyydet sen manipuloimiseen ja siinä operoimiseen. Mutta, onko tuo mielikuva harhaa? Illuusio universaaliudesta rapisee kovaa vauhtia, kun skaalataan lähemmäs, kauemmas, kelataan ajassa eteen, taakse tai tehdään vaikkapa ennusteita. Jumalalliset totuudet omaavat symbolisen käyttöarvon vallanpidolle, ja usein niihin liittyy myös voimakasta käytännöllistä argumenttia. Jälkimmäisestä johtuen radikaalit jotka yrittävät irrottaa tai kuolettaa näitä käsityksiä ennenaikaisesti kohtaavat suurta vastarintaa. Globaali, jopa ulkoavaruuteen ulottuva sileä ja kiiltokuvamainen karttatodellisuus, joka käyttää vielä toimivan, luo ja vahvistaa ideologisia ja poliittisia asetelmia. Ei enempää – ei vähempää.