Geografinen tietojärjestelmä ja valistuksen ajan liberalistinen kansallisvaltio institutionalisoi alueen ja maantieteen ennen näkemättömällä tavalla. Paikka ja ulottuvuudet ovat aina määrittäneet vallanpitoa, missä yhteydessä sitten tahansa, aina toimistoilta, työmaille, koteihin ja kaupunkeihin, mutta paikkadatan ja geografian pelkistyessä globalisaation myötä yhdeksi kokonaisuudeksi, nousee paikkojen dynaamisen kirjavuuden tilalle myyttinen kaikkivoipaisuus. Alueellisen suvereniteetin suojissa vanha valtion valtakehikko mahdollisti paitsi tietynlaisen rauhanomaisuuden valtioiden kesken, mutta myös rajasi huolestumista ja mielivaltaa. Globaali geografia sen sijaan vapauttaa mielivaltaiset kamarit kinastelemaan ihmisistä ja heidän kohtaloistaan ennen näkemättömällä, röyhkeälläkin, tavalla. Kalterit, joiden taakse huonosti käyttäytyvä valtio teljettiin, hyvästä syystä, kaatuivat hetkessä kun pienimmätkin pikkuvaltiot nostivat itsensä globaaleihin mittasuhteisiin.
Vallanpito globaalien geografisten tietojärjestelmien myötä siirtyi rajatusta alueellisesta mandaatista globaaliksi mielivallaksi, tyranniaksi. Totalitarismista ei kauas jäävä myyttiinen Foucaultilainen torni, tai viisi silmää, miten vaan, poisti “varmistimen” joka pyrki pidättelemään kinastelevia valtioita irti toisistaan. Monelle maailmansodista syntyneelle löyhälle valtiolle kansallisuudsta tuli tärkein kiintopiste. Jopa verta vuodattaen, väkisin, luotiin kuvastot ja teemat, yhteisestä hyvästä ja tavoitteista, huolenpidosta ja hoivasta. Hetken ajan “aluepolitiikka” toikin turvaa olla ja elellä. Vieraissa käytiin vain valvotusti ja jos joku jäi sinne pysyvästi, sen usein annettiin mennä. Toisin on nykyään, kun “missä olette” saa globaalit puitteet. Pienet ja löyhätkin kansallisvaltiot etsivät uusia sidostapoja, osa väkisin ja osa huomaamattaan. Osa onnistuu, mutta moni turvautuu epätoivoisiin tapoihin tai taantuu sota-aikaan.
Globaalin geografian aikana takaisin tuleminen on vähemmän tärkeää kuin missä oleminen. Vallanpito, joka saa globaalit ja universaalit oikeudet, luvan käyttäytyä tai olla käyttäytymättä, taantuu välttämättä siihen mitä estämään se itse oikeastaan luotiin. Globaalin geografian aikakaudella automattinen tietojenkäsittely luo vaivihkaa uuden sosiaalisen sidoksen, mutta tuo myös tyrannille ja despootille mahdollisuuden nousta valta-asemaan. Globaali geografian luomat uudet sosiaaliset skeemat ja olettamukset kiistävät samoin perimmäisen ihmisoikeuden mahdollisuuden, vetäytyä vainolta turvaan tyrannin valtaoikeuksien ulkopuolelle. Kaikkivoipa tyranni saattaa saada sadistisiakin piirteitä, kun rajaton valta ja globaalit oikeudet saavat kokemattomat ja sivistymättömät nousemaan valtaan.
Tervetuloa aikaan josta tulevaisuudessa puhutaan.