Ongelmallinen työpari, mittakaava ja perspektiivi, eivät kumpikaan katoa karttoja piirtämällä. Geografiassa on, kuten kaikessa skemaattisessa, abstrahoivassa kuvailussa vaarana, että todellisuus haihtuu tai menettää kontekstinsa. Geografiassa tämä tietysti pienimillään tarkoittaa sitä, että todellisuus tai pikemminkin todellisuuden kokemus ei olekaan sitä miltä kaikki näytää. Tietojärjestelmiin ulotettuna ongelma näyttäytyy eräänlaisena tietokanta-harhana, putkinäkönä tai pelkästään vain kapeana, ettei jopa virheellisenä tulkintana. Tietojärjestelmien tuottaman ja esittämän tiedon valossa kun voidaan pahimmillaan tehdä henkirikoksia, syntyä oheisvaurioita, ellei jopa pysyviä traumoja, korvaamattomia ihmismieliä, kokemusta ja arvokasta olemista voidaan menettää asiattoman innostuneen tietokantakiiman vuoksi.

Tietojärjestelmän tuomat automaattisen käsittelyn edut voivat olla päätä huimaavia. Erityisesti kun aiheeksi nousee vallanpito, geografia, voi hevosissa olla pitelemistä, kun hallinto ja virkamiehet innostuvat uusista mahdollisuuksista. Alistamisen välineistö laajenee kertaheitolla perinteisten omien korttelien ja kuvastojen käyttämisestä globaaleihin paikkatietoihin, seurantaan ja viimein: ennustamiseen ja ennalta ehkäisyyn. Geografisen tietojärjestelmän ja kertyneiden valtavien tietomassojen yhdisteleminen muihin tietosiältöihin ja tilastollisiin menetelmiin voi olla houkutteleva tapa lähestyä vaativia tutkinnallisia markkinoita. On kuitenkin hyvä muistaa, että piru asuu yksityiskohdissa ja erityisesti se latteus jota ei ole riittävästi toistettu, että tie helvettiin on koristeltu hyvillä aikeilla. Tietojärjestelmät, tietokannat, paikkatiedot ja niiden käsittely ovat nykyään ruutiakin vaarallisempia, silti niihin usein vallanpitäjät suhtautuvat huolimattomalla välinpitämättömyydellä, ohittaen aiheuttamansa inhimillisen kärsimyksen, maineen menetyksen, työttömyyden – ja lopulta: kuoleman.

Automatisoitu ja systematisoitu paikkatiedon operointi saa maltillisenkin vallanpitäjän helposti muuttumaan veriseksi ja julmaksti tyranniksi. Vallanpitäjä tässä tapauksessa on kaikkea muuta kuin pelkkä kasvoton virasto. Nykyisen poliittisen järjestelmän aitoja vallanpitäjiä ovat verenhimoiset kaupallisen velkasuhteen rakentajat, ylläpitäjät ja viimein nälkäiset hyeenat, jotka tulevat lämpimälle haaskalle repimään irti viimeisetkin lihankimpaleet ohuiksi käyneistä luista ja rankojen ympäriltä. Siinä on metsän pedoilla katselemista, kun uusi valta ottaa omansa. Karhukin vaan metsässä puiden takana ihmeissään katselee, pistelee puolukoita poskiinsa ja raapii tassuillaan karkeaa maan pintaa.

Geografisen tiedon automaattinen käsittely ja erityisesti sen valjastaminen automaattiseksi vallanpidon välineeksi ja alistusmekanismiksi on tuhoisa pyrkimys. Falskeilla käytännöllisyyteen vetoavilla argumenteilla koristeltuna nousee systeemi joka kääntyy ihmistä vastaan, saa ihmiset vieraantumaan toisistaan ja jopa kääntymään toisiaan vastaan.